Toukokuussa Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen Galleria Pihatossa on esillä helsinkiläisen Viivi Häkkisen esikoisnäyttely Forget Me Not, joka tutkii kuolemaa sekä siihen kietoutuneita tunteita ja rituaaleja 2000-luvun post-mortem -valokuvateoksissa. Miten haluamme nähdä kuoleman ja mitä se meistä kertoo?Näyttelyn kuvissa tarkastellaan kuoleman estetiikkaa. Asetelmissa kuvauksen kohteena ovat tutut eläinlajit.
”Kuvissa eläimet, joita olemme tottuneet näkemään esimerkiksi tien reunassa lojuvana roskana, toimivatkin kaikupohjana tunteillemme. Yhdistin kuolleisiin eläimiin meille tuttuja hautajais-rituaaleja, kuvissa ne nähdään puettuna, kukitettuna ja arkkuihin aseteltuna,” Häkkinen sanoo.
Kuvasarjan perustana on 1800-luvulla hyvin tavanomaisena pidetty post-mortem -valokuvaus, jossa
menehtynyt läheinen kuvattiin, usein omassa kodissaan, kukkien ja sukulaisten ympäröimänä. Nyky-yhteiskunnassa kuolema on hyvin kliinistä, kuolleiden käsittely on ulkoistettu sairaaloille ja hautaustoimistoille. Moni ei koskaan kohtaa kuolemaa tai kuollutta konkreettisesti.
”Teoksissani pohdin suhtautumistamme kuolemaan. Miltä tuntuu nähdä kuollut olento?
Mitä ajatuksia ja tunteita se meissä tänä päivänä herättää?”
