 |
| Jussi Aalto: Helsinki 2009 |
Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen helmikuun näyttelyn on
koonnut helsinkiläinen valokuvaaja Jussi Aalto. Hän kertoo näyttelystä
näin:
- Ensimmäinen valokuvanäyttelyni "Tärähtäneitä valokuvia" 1973 oli kannanotto silloiseen valokuvakeskusteluun. Sitä käytiin "taidevalokuvaajien" (fotograafikoiden) ja dokumenttikuvaajien (jotka olivat hyvin "edistyksellisiä") välillä vallan tosissaan. Halusin muistuttaa, että valokuvaus on hauskaa ja omaakin elämää voi kuvata.
- Näyttelystä pidettiin, mutta huomautettiin, että monet tärkeät aiheet odottavat kuvaamista.
- Minulle tärkeitä kohteita ovat ihmiset ja niinpä sen jälkeen pitämistäni noin 40 näyttelystä (joissa on ollut yli 1000 eri kuvaa) noin puolet on koostunut muotokuvista.
- Tämän hetken valokuvakeskustelussa on useampia rintamia, mutta keskustelu on edelleen hyvin vakavaa, harrasta ja tosikkomaista. Haluan heittää sekaan uuden jälkitärähtäneen kannanottoni. Tosin oma elämäni ei ole viimeisten 30 vuoden aikana ollut enää niin hilpeää kuin aikoinaan.
- Juuri nyt, kun hehkutellaan Henri Cartier-Bressonia ja I.K. Inhaa, on syytä muistuttaa, että meillä on myös Sakari Pälsi (1882 -1965). Kun tulette näyttelyyn, ymmärrätte, miksi. Hänen "Näppäilkää hyviä kuvia" -oppaansa on jo vuodesta 1930 levittänyt samaa valokuvauksen ilosanomaa, jota minä tärähtäneissäni julistan.
- Ensimmäinen valokuvanäyttelyni "Tärähtäneitä valokuvia" 1973 oli kannanotto silloiseen valokuvakeskusteluun. Sitä käytiin "taidevalokuvaajien" (fotograafikoiden) ja dokumenttikuvaajien (jotka olivat hyvin "edistyksellisiä") välillä vallan tosissaan. Halusin muistuttaa, että valokuvaus on hauskaa ja omaakin elämää voi kuvata.
- Näyttelystä pidettiin, mutta huomautettiin, että monet tärkeät aiheet odottavat kuvaamista.
- Minulle tärkeitä kohteita ovat ihmiset ja niinpä sen jälkeen pitämistäni noin 40 näyttelystä (joissa on ollut yli 1000 eri kuvaa) noin puolet on koostunut muotokuvista.
- Tämän hetken valokuvakeskustelussa on useampia rintamia, mutta keskustelu on edelleen hyvin vakavaa, harrasta ja tosikkomaista. Haluan heittää sekaan uuden jälkitärähtäneen kannanottoni. Tosin oma elämäni ei ole viimeisten 30 vuoden aikana ollut enää niin hilpeää kuin aikoinaan.
- Juuri nyt, kun hehkutellaan Henri Cartier-Bressonia ja I.K. Inhaa, on syytä muistuttaa, että meillä on myös Sakari Pälsi (1882 -1965). Kun tulette näyttelyyn, ymmärrätte, miksi. Hänen "Näppäilkää hyviä kuvia" -oppaansa on jo vuodesta 1930 levittänyt samaa valokuvauksen ilosanomaa, jota minä tärähtäneissäni julistan.
Näyttely avoinna 3.-27.2. ti-pe 11-18, la 11-15
