 |
| Kylän vanhin, Teleformin kylä |
Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen vuoden ja samalla Galleria Pihatto -yhteistyön avaa Patricia Seppälän säätiön tuottama postuumi näyttely lehtikuvaaja Seppo Saveksen (1940–2013) Apu-lehden reportaasimatkasta Papua-Uuteen-Guineaan vuonna 1962 yhdessä Heikki Brotheruksen ja Erik Allardtin kanssa. Hänen viime vuosinaan suunnitteluasteelle jääneen näyttelynsä ovat viimeistelleet prof. Antero Takala ja Tuomo-Juhani Vuorenmaa.
- Avajaiset keskiviikkona 7.1.2015 klo 18
- Näyttely avoinna 8.-31.1. ti-pe 11-18, la 11-15
Galleria Pihatto, Valtakatu 80 (käynti Kaukaankadun puolelta; seuraa "Pappila" -opasteita), Lappeenranta
Saves itse kertoi näyttelystä näin:
Apulehden retkikunta – Heikki Brotherus, Erik Allardt ja allekirjoittanut – teki 1962 useamman kuukauden mittaisen reportaasimatkan Papua-Uuteen Guineaan, joka tuohon aikaan oli vielä Australian hallinnoima territorio.
Matka oli silloin suomalaisen aikakauslehdistön kaikkien aikojen suurin satsaus yhteen aihekokonaisuuteen – ja taitaa olla sitä edelleenkin. Brotheruksen ja oman työni tulokset julkaistiin lehden neljässä perättäisessä numerossa runsaan kymmenen sivun paketteina.
Kuvieni osuus oli kaksi kolmasosaa painopinta-alasta, mutta - näin jälkikäteen katsellen - se tuntuu vähältä ja ennen kaikkea kovin suppealta. Suppealta siksi, että julkaistavien kuvien valitsijana - siis "itsevaltaisena" vedoksien tekijänä – toimi vasta 22-vuotias kuvaajanalku. Nuoruuteni lisäksi valintaani vaikutti silloisen painotekniikan toistokyky; se vaati selkeitä, ahtaita rajauksia; kuvia, joissa ei runsailla detaljeilla "mässäillä".
Tähän tulokseen tulin kun nyt, jotakuinkin puoli vuosisataa myöhemmin, kävin sattumoisin läpi lähes 3000 negatiivin Papua-arkistoani. Tarkoituksenani oli valita ja valmistaa aiheesta pari-kolmekymmentä isohkoa vedosta digitaaliseen muotoon – sanoisinko jälkipolville nyt, kun vielä moiseen kykenen.
Toisin kuitenkin kävi; yllätyin negatiivimateriaalini monimuotoisuudesta ja kertovuudesta; siitä miten olin nuorena miehenä saanut kontaktin "lähes kivikaudessa eläviin" kuvattaviini ilman minkäänlaista kielellisen kommunikoinnin mahdollisuutta. Suoraan sanoen olin aivan ihastunut tähän "jälleennäkemiseen" ja riemuitsin siitä.
Voidaan oikeutetustikin olettaa, että 70v juuri täyttäneen äijän "ihastumiset" omiin kuviinsa on jätettävä omaan arvoonsa. Olen kuitenkin aina suhtautunut työhöni varsin kriittisesti, ja mielestäni tuo kritiikki on vain lisääntynyt vuosien myötä. Siksi rohkenen uskoa, että ko. kuvamateriaali on ainutlaatuisuutensa lisäksi myös varsin mallikasta.
Niinpä olenkin ryhtynyt valitsemaan ja käsittelemään em. materiaalia tarkoituksella vedostaa noin sata otosta suureksi näyttelykokonaisuudeksi. Työläin ja aikaa vievin homma koko savotassa tulee olemaan "ajan patinan" poistaminen negatiiveista. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa sen. Tarkoitukseni on myös ”höystää” näyttelykokonaisuutta lyhyillä tekstimuisteloilla.
Seppo Saves
emeritus-lehtikuvaaja
